Dynis kohtasi Matin ja Roopen 22. helmikuuta Helsingin Eirassa sijaitsevalla Syvyys-studiolla. Janne aka Pijall, yhteen kolmas jäsen, ei ollut tässä haastattelussa mukana.

Mikä on Nollapiste?

Mörkö: Ajatus Nollapisteestä lähti sen visuaalisuudesta. Nollapiste on vain nimi, joka me annettiin sellaiselle tilalle... mielenrauhalle... jossa pystyy rauhoittumaan ja olemaan itsensä kanssa sujut ja fiilistellä vaikka musaa. Nollapiste voi olla myös kriisi elämässä, taitekohta, jossa joko skarppaa tai lähtee syöksymään alaspäin.

Matti P: Kun mä ryhdyin kirjoittamaan ekoja juttuja [levylle], olin ihan ulalla, että mitä hemmettiä mä keksin. Roopella oli se fiilis, mutta mulla oli vaan jotain hajanaisia ajatuksia ja tyhjyys. Lopulta mä tajusin, että se menee yhteen monien juttujen kanssa joita oon kelaillut: niiden asioiden kuvailua, joille ei keksi sanoja.

Mörkö: Molemmat kirjoitti hirveesti matskua, ja lopulta osaset loksahtivat kohdalleen. Idea Nollapisteestä pysyi samana, mutta sen ilmaiseminen oikealla tavalla vaati hakemista.

Kertokaa biisien tekemisestä.

Matti P: Succes-kahvin ja pullan ääressä istutaan ja väännetään, kelaillaan yhteisiä juttuja ja käydään läpi ideoita.

Mörkö: Aallot-biisi syntyi ihan konkreettisesti Syvyydessä.

Matti P: Se oli ikään kuin paluuta vanhaan Ceebro-meininkiin, kun tehtiin kaikki yhdessä ja oltiin innoissaan.

Mörkö: Mä teen biisejä kausittain: tiettynä aikana tietynlaisia biisejä. Mutta niihin ei saa jämähtää liian pitkäksi aikaa, elävänä pitäminen on vaikeaa. Mä pyrin siihen, että kokeilen aina jotain erilaista.

-Nykyään kaikilla on vähemmän aikaa. Usein tullaan studiolle viideltä, päästään aloittamaan kuuden-seitsemän aikaan, sitten yhdeksän jälkeen jonkun pitääkin lähteä jo himaan. Nyt oli pitkästä aikaa niin, että tehtiin yön läpi biisejä. Se on raskasta, mutta ihan kingiä, kun pystyy kunnolla paneutumaan musan tekemiseen.

Matti P: Mulla oli ainakin ihan voittajafiilis, kun kerrankin hirveän luomisen tuskan jälkeen käveltiin Jannen kanssa S-Marketiin hakemaan aamiaista, sitten nopeasti kotiin suihkuun ja suoraan töihin. Tuli ainakin osoitettua, että yli kaksikymppisenäkin on energiaa vääntää musaa läpi yön.

Miten Tilt Eruption -biisi sai alkunsa?

Mörkö: MPC (rumpukone-sämpleri) tilttasi. Mulla oli joku biisi MPC:llä, sitten se jotenkin sekosi ja alkoi pyörittämään soundeja ihan kummallisesti: säröjä ja kaikuja, äänimaisemaa. Mä nappailin sieltä sämplejä ja tein niistä biisin. Musta se sopi Nollapisteeseen, se on tavallaan intro siihen, fiilisten hakemista.

Miten Ceebrojen biitit syntyvät?

Mörkö: Biitit, musiikki ja niiden miksaus ja nauhoitus on aika pitkälle mun käsialaa. Matti ja Janne antavat kyllä palautetta ja ehdotuksia. Uudelle levylle tulee varmaan pari jonkun toisen tuottamaa biisiä.

-Mua kiinnostaa ne tekniikat, joilla elektronisessa musassa tehdään soundeja ja niitä tekniikoita haluaisin hyödyntää mun omassa musassa. Mä diggaan vinyyliltä sämpläämistä, mielellään niin että siihen tulee oikea soundi. Mä pidän ratinoista ja rahinoista. Nollapisteessä on pieniä viittauksia elektroniseen musiikkiin, ja ehkä vähän dubbailua. Siihen suuntaan mä haluaisin mennä vielä enemmän. Mä uskon, että Ceebrojen musassa säilyvät hiphop-raamit, mutta haluaisin yhdistää meidän räpäytystä ja kokeellisempia biittejä.

-Mä luulen, että uutta levyä varten tuodaan tänne rummut ja hakkaillaan vähän omia soundeja. Ja mahdollisesti yhdelle biisille Samuli Kosminen soittamaan rumpuja.

-Mulla on muutama sata biittiä vuosilta 95-00, joita käyn läpi silloin tällöin. Siellä on paljon matskua jota mä haluun käyttää jatkossa, tai ainakin käyttää niistä ideoita. Nollapisteellä on muutama vanha biitti, Dope Dayz on alunperin vuodelta 1998.

Teillä on melko ihanteellinen treenikämppä ja studio, Syvyys. Vaikuttaako se musiikin tekemiseen?

Matti P: Vaikuttaa paljonkin. Day of the People In Between tehtiin Roopen (Mörkö) kotona Kontulassa. Tätä levyä tehtiin parhaassa tapauksessa vuorokauden ympäri, oli paljon enemmän vapautta.

Mörkö: Kyllä oma studio on olennainen juttu. Enää ei naapurit hakkaa seiniä, eikä tarvitse räpäyttää tyyny pään päällä.

Matti P: Joo, sekin tuli tehtyä. Asetun-biisissä on multa yksi karjaisu, joka on äänitetty joskus yhden aikaan yöllä. Mietittiin, miten sen voisi tehdä ja lopulta mä laitoin pään tyynyn alle ja huusin.

Miten Ceebrojen musiikki on muuttunut vuosien mittaan?

Mörkö: Se on muuttunut, kun laitteistoa on tullut lisää; soundi muuttuu ihan automaattisesti. Kun on enemmän laitteita, on ehkä helpompi päästä lähemmäs sitä mitä haluaa. En mä kuitenkaan ajattele, että mä teen nyt parempaa musaa kun on paremmat laitteet. Loppujen lopuksi tässäkin projektissa pyrittiin alkuperäiseen Ceebro-fiilikseen: tekemisen intoon ja siihen, että tekee juuri sitä mitä haluaakin tehdä. Usein biisien ideointi lähtee täältä studiolta.

Onko teillä ollut vaikeuksia säilyttää hyvää fiilistä musiikin tekemisessä?

Mörkö: Joo, on montakin syytä, miten se fiilis voi kadota. Mä koen, että levy-yhtiölle meneminen on luonut mulle odotuksia siitä, millaisia biisien pitää olla. Jossain mielessä se kuuluu myös meidän levyllä. Siellä on muutamia kummallisempia biisejä, mutta myös aika tavallisia. Ne on ihan OK, mutta eivät kuitenkaan kolahda täysillä.

Matti P: Niinkuin I Try -biisissä sanotaan: mahdollisuudet ovat suuremmat kuin saavutukset. Jossain vaiheessa kun Ceebro-juttuja tehtiin vähemmän, tuntui siltä että kaikki keikat olivat vanhan toistoa. Jannen (Pijall) levy tuli siinä välissä, mutta se ei kuitenkaan ollut Ceebro-projekti. Ehkä me ikään kuin keräilimme juttuja tätä uutta levyä varten.

Mörkö: Usein fiilikset ovat saattaneet olla tosi huonot, mutta on vain pitänyt ajatella, että _nyt tehdään musaa_. Sitten kun vaan tekee, niin ikävätkin tunteet laskeutuvat. Päättäväisyys on tosi tärkeetä.

Matti P: Muutaman kerran kun biisejä tosissaan väännettiin ja puristettiin, niin me saatettiin tulla tänne ja vain katsella seiniä. Kukaan ei puhu tuntiin mitään. Me kuunneltiin paljon meidän vanhoja biisejä ja yritettiin hakea niistä sitä oikeaa fiilistä.

Onko levydiili EMIn kanssa tuonut suorituspaineita?

Mörkö: Ei oikeastaan. Voin sanoa, että jos levy-yhtiöltä tulee jotain feelua, niin... Maurolan Vellu, Dj Slow on ainoa tyyppi jolta mä voisin edes ottaa vastaan ehdotuksia. Se ehdotti Hyviä juttuja -sinkun a-puolelle Me-biisiä, mutta me ei kuitenkaan haluttu tehdä sitä.

Matti P: Tähän mennessä ollaan päästy keskustelemalla. Mä uskon, että me voidaan toimia samalla tavalla myös tulevaisuudessa.

Mörkö: Joskus mä funtsin, että haluanko jatkaa tällä tavalla [levytyssopimuksella]. Kun tekee hommat omakustanteena, rahat tulee suoraan käteen. Nyt niitä joutuu odottelemaan ja se ärsyttää. Jos mä tiedän että mulle on tulossa jostain rahaa, niin mä haluan saada ne, muuten ei pysty elämään.

Elääkö musiikilla?

Mörkö: Mä teen just niin vähän duunia että mä en selviä. Mun elämäntilanne on ristiriitainen, kun en halua antaa senttiäkään periksi, mutta silti haluaisin ansaita musiikilla elantoni. Toisaalta mä en tiedä haluaisinko olla Ceebroissa mukana, jos meistä tulisi suosittuja. Mä luulen, että mä en saisi tästä enää samaa nautintoa.

Matti P: Mä uskon, että olisi helpompi keskittyä musiikin tekemiseen, jos ei tarvitsisi käyttää energiaa duunin tekemiseen. Janne tekee sen verran rahaa, että se voi käydä etelässä ja maksaa opintolainaa pois. Mä teen sen verran duunia musan ohella että mä selviän. Yliopistosapuskoilla siihen pystyy. On varmaan aikamoista utopiaa, että tällä musiikilla voisi elää.

-Olisi aika täydellistä, jos aamulla herätessä ei tarvitsisi miettiä, mistä saisi rahat puhelinlaskuun. Ei tässä kuitenkaan olla helppoa rahaa tekemässä, meillä on jalat maassa.

-Jos menee tosi tiukoille, mulla on sponssi kotona. Se on paras sponssi, mutta myös kuumottavin.

Ceebrolistics julkaisee uuden levyn alkusyksystä. 0. EP on nyt kaupoissa.